Koskenniskan kalastajat ja paluu mustaan maahan
Prologi
Kun syksyllä sota äiti maata vastaan oli hävitty 10–0, oli aika painaa leuka rintaan ja lähteä talviunille. Koska mökki ja kaikki oheis välttämättömyydet (sauna) olivat paremmat kuin Juha-Matin märässä päiväunessa, oli tiimillä edessä kevättä ajatellen helppo päätös. Tästä samasta mökistä on pakko tehdä keväälle käyttölupa anomus. Onneksi mökin omistaja on KnK:n fani, niin lupa pamahti postiluukusta nopeammin kuin Juha-Matti kerkesi viemään anomusta postiin. Koska edellinen kesä oli mennyt hieman penkin alle kaikilla mahdollisilla tavoilla, oli tiimillä kova motivaatio korjata kaikki puutteet mitä kesä oli tuonut esille. Juha-Matti käytti perheensä lomarahat kalastuspakin täytteeksi, Patrik rupesi selvittämään retkiveneensä moottori vikaa ja Lassi kävi keskustelua sawossa olevan veneen kone ongelmista ja kaikki rupesi näyttämään hyvälle kevään kisaa ajatellen.
Koska joukkueemme oli vetänyt niin pahasti penkin, alle jo useampana vuonna päätti, rakas valmentajamme Henrik Strahl pakata mukaan vapansa ja lähteä taivaltamaan pohjoiseen päin. Matkaa englannista sawon maalle on kuitenkin muutaman taipaleen verran mutta, pakkohan se on lähteä näyttämään pojille, miten sitä kalaa ongitaan. Valmentajamme päätös otettiin innolla vastaan, mutta kun selvisi että hauenkalastajat olivat viilanneet taas sääntöjä hieman ja joukkueen muokkaaminen lennosta muuttui hieman haastavammaksi, oli ratkaisu selvä. Mehän jaamme joukkueen kahteen tiimiin, kun onhan noita veneitäkin nyt kaksi.
Saadaan samalla joukkueen sisälle kiva pieni kilpailu. Näin syntyi KnK north ja KnK South. Joukkueen nimet toki olivat aika harhaan johtavat koska Patrik ja Henrik olivat pääsääntöisesti keski-suomessa ja yhdistynyt kuningaskunta etelässä. Juha-Matti ja Lassi levällään sekä lännessä että idässä, Lassin muutettua Mikkeliin. Nimien epäloogisuus toki havaittiin vasta kun kisaan oli ilmoittauduttu, mutta mitäpä sitä sen enempää suremaan. Hieman reilu viikko ennen kisaa Juha-Matti istui yli satavuotiaan pohjalaistalonsa portailla ajatukset kohti openia ja räpläili kalastus pakkia, kun ajatus iski kirkkaalta taivaalta. HK-open on viikon päästä ja sinne piti mennä Lassin kyydillä mutta Lassihan muutti viikko sitten Mikkeliin… Onneksi pihassa oli kolme auton raatoa, joista pystyy kasaamaan (ehkä) toimivan auton. (ehkä)… Juha-Matti ei kerennyt kuin etsiä ensimmäisen auton avaimet (Löytyi kukkapurkista) kun Patrik pisti viestiä knk:n omaan ryhmään, että korjaamolta päivää. Perheen yamariniin, siihen samaan joka vuosi sitten takkusi, ei löydy puolaa (ehkä) tämmöisellä varoajalla. Samaan aikaan Lassi rupesi miettimään, että puolaa? siinähän on sähköinen sytytys, mikähän huolto meinaa sinne puolan asentaa? Kävi ilmi että huoltomies puhui vähän huonompaa suomea ja ilmeisesti oikea nimitys osalle oli unohtunut. Jotenkin se kuitenkin liittyi sytytykseen. Tämä tieto ei kohentanut mielialaa.
Kisaviikko alkoi sujuvasti KnK:n tutulla karmalla. Patrikin skodasta leipoi kone jumiin ja auto sitä myötä vainaa. Sawossa Laukkasen veneveistämön tuotos perässä kelluvan Yamahan kanssa on vielä talven jäljiltä rannassa ja moottori huoltamatta. Todistettiin ensimmäisen kerran ikinä, kun Juha-Matin vitutus ylitti legendaarisen päähineen syömis- kynnyksen. Sinne meni kolme ”hienoa” festari hattua ja yksi hauenkalastajien lippis. Onneksi patrikin punainen “make saunas great again” lippis oli turvassa jämsässä.
Perjantai
Team Norolan South, jossain päin suomea Kello 06:00
Lassi hörppi aamukahvia ja suunnitteli Sawon maalle lähtöä. Kytkin olikin jo nousemassa, kun puhelin pirahti: ”Jyrki tässä Norolanilta terve!” pikkulinnut oli vienyt viestin Lassin maisemien vaihdoksesta myös Norolanin pajalle. Käsky kävi käydä pajalla varkaissa, jos sieltä vaikka löytyisi jotain mielenkiintoista. Ja löytyihän sieltä mm. Lassin vuosi sitten tilaama calicokissan värinen weedles ja nippu uutuus värejä. Uudet ahvenvieheet ovat todella mielenkiintoisia ja hyvän näköisiä mutta nyt kun oltiin håkanin perässä niin ne sai jäädä vielä hyllyyn. Norolanin pajan takanurkalta löytyikin sitten lähes suora autobaana suoraan sawon mualle ja matka kulki luonnollisesti raskaan folkmetallin parissa. Saattoi sitä folkmetallia joutua kuuntelemaan myös takana oleva auto, mutta eipä se Lassin meininkiä haitannut, saapahan kuunnella kerrankin oikeaa musiikkia. Mökille saapuessa yllätys oli positiivinen, kun uudet airot olivat portailla ja veneen perä vedessä. jos tässä muuten ei pääse vesille niin Juha-Matilla on ainakin kaksi tervettä rannetta. Lassi kerkesi sopivasti varustella veneen valmiiksi, kun Juha-Matti kurvasi pihaan vanhalla Passatilla. hieman oli kuulemma jännittänyt, kun aamulla oli auton leimalle vienyt, alkuperäinen jousi oli poikki ja tilalle oli pitänyt pistää nissanin jouset, kun muuta ei ollut saatavilla. Patentti on muuten ihan toimiva ja leimastakin meni läpi, mutta maavara jäi hieman matalahkoksi ja mökkitien kivet meinasivat vähän jännittää. Vauhdilla hankaimet kiinni uusiin airoihin, uudet bensat veneen tankkiin ja kokeilemaan testi lenkkiä. Juha-Matti meinasi pyörtyä, kun puolentoista viikon vitutus purkautui kerralla. Yamaha hörähti käyntiin itsekseen heti kun Lassi ehdotti sille kalalle lähtöä. Tässähän saattaa reissu jopa onnistua. Aikaa oli vielä hieman kisan alkuun, joten kumipyörä alle ja kylälle käymään lounaalla ja alkoholilähteellä. Juha-Matti oli aika ällistynyt, kun valikoima lähteellä oli kasvanut edellis vuodesta kaskipullon verran. ”täällähän ymmärretään suomea ja kuunnellaan asiakkaan toiveita”. Ruokailun jälkeen vavat veneeseen, papashadit hinaukseen ja katselemaan missä päin kalat piileskelee. Kahdeksan aikoihin mentiin kivikon kupeesta ja Lassi varotteli että nyt saattaa tulla osuma palloon (huom. maapallo) ja kuinka ollakkaan, molemmat vavat veti yhtä aikaa luokille. Juha-Matti rupesi kelaamaan toista joka irtosi aika nopeasti samaan aikaan kun Lassi veti toista siimaa. Lassin siima tuntui heti ihan siltä kuin siellä olisi ollut puolen metrin karahka ja se melkein säikäytti kun kala kävi pinnassa tekemässä pyörteen. Toinen säikähdys Lassille tuli kun Juha-Matti tajusi että kyseessä on mittakala, eikä tainnut jäädä asia kenellekkään järven rannalla asuvalle natiivillekkaan epäelväksi. Komea hauki veneeseen. Paino 6.6 ja vatsanahka niin löysä että jos hauen olisi tyrkänny pystyyn veneen keskipenkille, olisi veneen saanut rekisteröityä purjeveneeksi. pituutta kokonaisen metrin verran. Vaikkei Lassin henkilökohtainen ennätys vielä paukkunu, meni siinä KnK:n kaikkien aikojen ennätys rikki ja hymy oli herkässä sekä Lassilla että Juha-Matilla. Kun North joukkue kuuli ensimmäisestä mittakalasta, saatiin veneeseen muutama kuva hampurilaisista (seinäjoen burger king) ja Patrikin napakka kommentti ”joukkuiden välinen kisa ratkastaan sitten kalojen määrässä” Loppu ilta meni parin kivikon reunaa heitellen, josta Lassi naarasi suspilla vielä 60cm kurkun, mutta se sai mennä vielä pariksi vuodeksi kasvamaan. Illan mittaan kaskipullo hupeni uhkaavaa tahtia kun fiilis oli niin hyvä ja illalla kymmenen aikaan kun saavuttiin rantaan olikin North joukkueen keulavalot jo näkyvissä.
Team Norolan North. Jämsä, keski-Kolloraado. Kello 16:20
Vihdoin ja viimein liikkeellä. Valmentaja oli saapunut edellisenä yönä junalla ja niinhän siinä kävi että viskin maisteluksi se meni. Etelä-afrikkalainen viski on siitä jännää että se on paitsi hyvää, siitä ei saa juurikaan krapulaa. Sotasuunnitelma oli kuitenkin tehty ja aamupäivän aikana oli päätetty nostaa Yamarin pois trailerilta ja lähteä tyhjän trailerin kanssa seinäjoella hakemaan juha-matin takapihalle säilytykseen (eli unohdettua) jätettyä soutuvenettä. Matka suoritettiin tarkoitukseen erittäin huonosti soveltuvalla lainatulla rs skoda octavialla joka oli paitsi kamalan värinen, myös hitusen madallettu. Kun kyytiin istui yksi hieman alle ja yksi hieman yli 100 kiloinen kalastaja, noh, ei sitä maavaraa paljon jäänyt. Onneksi auto oli sentään neliveto. Näin alkoi suhteellisen hölmö 500km ajomatka kun ilman koukkausta seinäjoelle matkaa olisi hädin tuskin 170km. Noh, elämä on valintoja. Kun seinäjoella oli vene saatu perään ja joukkue aterioi viimeistä ateria ennen pidempää siirtymää tuli South joukkueelta jo ensimmäinen kuva mittakalasta. Tasan 100cm ja laiha kuin hyppynaru. Matka kohti sawon kuningaskuntaa alkoi. Jo alkumatkasta päätettiin että Viitasaarelta ostetaan sitten kahvit. Tämä oli virhepäätös sillä sen lisäksi että patrik huomasi unohtaneensa lompakkonsa kotiin (eli isoveli maksaa), oli paikallinen abc asema mennyt juuri kiinni. Henkilökunta tiesi ohjeistaa että reitiltä saisi kahvia enää mistään. Mennään sitten loppumatka ilman kahvia. Vittuilivat vielä että eikö se hauki openi alkanut jo monta tuntia sitten. Kello oli 22:10. Loppumatka ajettin sitten yhden pysäytyksen taktiikalla, yksi lehtokurppa poikueineen jäi valitettavasti auto alle. Tulivat tielle niin ettei mitään ollut enää tehtävissä, varsinkaan vene auton perässä 
Auton navi näytti enää 5min määränpäähän kun GPS sekosi. Liekö kyseessä natiivien häirintä jolla yrittivät houkutella meidät syvä joki hengessä johonkin satimeen tehdäkseen jotain epäilyttävää vai häiriö paikannuksessa mutta yhtäkkiä aikaa olikin yli 20min jäljellä ja reitti aivan väärä. Manuaalisella kartturoinnilla päästiin vihdoinkin perille, jossa hieman humalainen south joukkue oli hetki sitten rantautunut.
Hetken aikaa kuulumisien kertaamisen jälkeen sauna lämpiämään ja ilta menikin sujuvasti seuraavan aamun krapulaa metsästäessä.
Lauantai klo: 10:37
Lauantaina aamukala jäi vain Juha-Matin ja Lassin uneksi, kun edellinen ilta venähti auringon nousuun asti. Aamukahvit tulille ja sotasuunnitelman läpikäynti. Lassi antoi team Northille pommin varmat hotspotit koska vesistö on luonteeltaan semmoinen, että Patrik ja Henrik ei ole koskaan kalastaneet vastaavassa paikassa. Lassi ja Juha-Matti taas lähti isolle selälle sen verran kauas että Northin sähköputkulla ei ole mitään jakoja tulla mukaan. Southin kaiussa näkyi paljon kalaa mutta oikein mitään ei löytynyt koko ”aamupäivän” aikaan. Kun Lassi ja Juha-Matti pääsivät takaisin mökille evästaukoa suunnittelemaan, pirahti Juha-Matin puhelin ja North tilasi taksikyytiä takaisin rantaan kun akuissa alkoi olla poweri lopussa. North joukkueen paikantaminen menikin saarten kiertelyksi, kun googlemaps:n paikannus heitteli Patrikia ympäri saaristoa ja välillä terassille oluelle. Joukkuetta etsiessä Lassi painoin plaanissa 50m päästä ohi (North joukkueen huitomisesta huolimatta) ja meinasi upottaa north joukkeen veneen omilla peräaallolla. Kun North viimein löytyi niin köysi kiinni ja takaisin rantaan. Ruokapöydässä selvisi että Patrik ja Henrik olivat viis veisanneet Lassin vinkeistä ja kiersi jokaisen kaislalahden pohjan ja 1,5m veden mitä olivat löytäneet, ainoat saaliit olikin ison ahvenen kokoisia kiilakuonoja. Kivillä käyntiäkään ei onnistuttu välttämättä vaikka vesi melko korkealla olikin. Ehkiötä, seurimoita ja ahkioita oli nähty mutta syönti oli heikkoa. Toisin kuin Lassi luuli, ei hänen ohjeitaan ollut jätetty huomiotta, ne oli vain todettu sopimattomiksi. Jääräpäisiä kun veljekset ovat.
Iltapäivällä sitten uudet kujeet. Team North lähti tällä kertaa uistelemaan kaikki siirtymät mutta jääräpäisyyttä osoittaen kolusi edelleen kareja, kaisloja ja matalikkoja. Haukea alkoi löytyä Shadow rapillä, mutta turhan pientä edelleen, kertaalleen hätyyteltiin jo 60cm rajaa, mutta lopulta siitä jäätiin 10cm kuitenkin. Suunnistaminen hoidettiin perinteisin metodein. Sawonmaa kun on kovin mäkistä, näkyi yhden vuoren (pohjalaisille mäetkin on vuoria) päällä yksi poikkeuksellisen iso puu. Tämä puu nimettiin Yggdrasiliksi ja se toimi kiintopisteenä loppupäivän. Toisin kuin Lassi luuli, myös sähkömoottorilla onnistuu helposti pitkätkin siirtymät, jos vain vene on helposti liukuvaa sorttia, kuten tämä talokaupan kaupanpäällisenä tullut vihreä kaunotar. Jälleen kaloja näkyi kaiussa mutta vähissä olivat osumat. Edes veikkaus siitä että syönti paranisi iltaa kohden ei tuntunut pitävän paikkaansa. South joukkue keskittyi uisteluun ja kivikoiden kupeiden heittelyyn. Kalaonni ei hymyillyt kummallekkaan joukkuueelle ja illalla rantauduttuamme saunan lämmitykseen totesimme, että North johtaa joukkueiden välistä kisaa suuremmalla kalamäärällä. Siitä sitten taas saunan kautta unille.
Sunnuntai klo: 06:00
Aamu alkoi sillä, että mökissä pärisi herätys kello. Siinä ei sinänsä ole mitään uutta koska ainahan se on aamulla soinut, poikkeuksellista siitä tällä kertaa teki se, että Lassi ja Juha-Matti nousivat saman tien kahvin keittoon. Kahvit kupissa mukaan ja saman tien järvelle Northin jäädessä kuorsaamaan pienten (tai ei oikeastaan ihan niin pienten) porsaiden lailla. Rannassa Northin vene oli yönaikana sammuttanut janonsa ja oli ääriään myöten täynnä vettä. Asiasta mielenkiintoisen teki se, että veneeseen oli illalla jäänyt useampi akku ja niiden navat olivat luonnollisesti vedenpinnan alla. Lassi jännäsi akkuja pelastaessaan, että tuleekohan tästä sähköinen aloitus päivään pikapermanentin kera. Onneksi katastrofilta vältyttiin ja akut vaikuttivat toimivilta, kun ne kytkettiin laturiin. Lassi ja Juha-Matti olivat äärimmäisen hämmentyneitä tajutessaan, että ensimmäisen kerran ikinä aamu alkoi kalastuksella, tyynyn kuolaamisen sijaan. Aamun aikana Lassi veti kaksi haukea heti mökkirannasta koeuittaessaan uutta calikokissan väristä norolanin weedles lusikkaa. Noin puoli yksitoista lehmänkellon mukaan, rupesi mökiltä kuulumaan kahden juuri talviunilta heränneen karhun karjuntaa. Tämä tarkemmin katsottuna osoittautui kahden veljeksen väliseksi kisaksi, kumpi pääsee ensimmäisenä keventämään kuormansa huussiin. Vanhempi veljeksistä oli tällä kertaa nopeampi, nuoremman jäädessä jyskyttämään turhautuneena ovea. Lassilla ja Juha-Matilla tuli kiire rantaan todistamaan tätä episodia. Samalla rantautumisella pidettiin ruokatauko. Maittavien purilaisten jälkeen molempien joukkueiden tie johti rantaan ja järvelle. Northin jäädessä äyskäröimään venettään tyhjäksi lähti South uistelemaan järven selälle. Koska tapahtumat loppuivat kuin seinään ja kaikukin näytti tyhjälle, Lassin v-käyrä lähti uhkaavasti nousemaan. päätettiin vaihtaa papashadien tilalle tunkkiongen vaaput, jotka Lassi on aiemmin todennut toimiviksi ahvenen houkuttimeksi. Jos ei kiilakuonoja löydy niin kaivetaan edes ruokakalat. Ei mennyt kauaa, kun veneessä olikin useampi kappale syötävän kokoisia ahvenia. Kun kisan loppu rupesi uhkaavasti lähestymään, pistettiin vielä isot kumit hetkeksi hinaukseen. pari pienempää tilastointirajaa pienempää haukea kävi haukkaamassa raitista ilmaa ja viimeisillä minuuteilla joku isompi kävi maistamassa papashadin pyrstöä, mutta valitettavasti teki sen koukkujen takapuolelta, niin siitä ei jäänyt muistoiksi kuin Juha-Matin säikähdys ja hampaan jäljet kumin kyljessä. Southin rantautuessa North oli edelleen rannassa. Olivat ne kuulemma käyneet jotain kaislikkoa heittelemässä, mutta tyhjä tuo koko lutakko kuulemma oli.
Loppujen lopuksi viralliset kisakortit South 1 vs. North 0. Joukkueiden välinen varjokisa meni myös Southin voitoksi.
Kiitämme koko HK Openin järjestäjiä ja osallistujia jälleen kerran tästä rentouttavasta kisasta joka mahdollistaa haisevien miehien järjettömän taistelun näitä elämääkin suurempien kiilakuonojen metsästyksen hyvässä seurassa vaikka joskus vitutus on suurempi kuin saalis.
KnK team Norolan North
Kapteeni: Patrik Strahl
Keulapaino: Henrik Strahl
Knk team Norolan South
Kapteeni: Juha-Matti Pikkumäki
Ruoriolento: Lassi Makkonen
Menossa mukana taas: Norolan artisanlures