KnK – Koskenniskan kalastajat ja valtion leikkikoulun varjossa
Oli synkkä ja myrskyinen helmikuun ilta, kun Juha-matti kertoi uutisen. Tornikirje oli saavuttanut hänet vihdoin lähes 20 vuoden jälkeen ja hieman yllättäen kutsu kertaamaan oli tosiasia. Edes työnantaja ei tässä asiassa auttanut vaan vääjäämättömästi lähestyvä fakta, leirielämää valtion leikkikoulussa vekaralla oli todellisuutta. Lassi ja Patrik aloittivat pitkän ja tuskaisen pohdinnan siitä a) voisiko HK-openiin osallistua ilman kapteenia b) onko HK-open hyväksyttävä syy siihen, ettei tarvitse mennä kertaamaan? Noin kahden viestin ja 3 minuutin kuluttua ratkaisu oli selvä. Juha-matti hajotkoon kurkkusalaatteihin betoni-idyllisissään, tietenkin osallistutaan!
Koska meistä on vuosien aika tullut varsin mukavuudenhaluisia kermaperseitä, perheitä ja muitakin häiriötekijöitä on ilmaantunut, päätimme että mennään siitä mistä rima on matalin ja siirretään Patrikin soutuvenettä pitkin eteläisen keskimaan järviä, vältellen kuitenkin Päijännettä, koska kuka nyt siellä kalastaisi? Sieltähän voisi jopa saada kalaa.
Torstai 22.5.2025
Lassi saapui illalla yhdeksän jälkeen ja Patrikin kuuli sisälle asti, kuinka vuosien salakavala musiikkimaun myrkytys on vihdoin tuottanut tulosta. Lassi kuuntelee mörkömusiikkia, tarkemmin ottaen Finntrollia, volyymillä, jota naapuritkin kiittelivät. Olut käteen ja suoraan saunaan. Uni vei kuitenkin voiton varsin nopeasti ja perjantaina piti kuitenkin vielä tehdä töitä.
Perjantai 23.5.2025
Niin niitä töitä, ei niistä nyt oikein mitään tullut mutta yritettiin kuitenkin. Muutaman tunnin Patrik jaksoi jotain räpeltää ja se oli siinä. Lassikin jotain muka teki, todellisuudessa se jotain tsättäili ja väitti tekevänsä töitä. Ensihoitaja etätöissä nyt on muutenkin varsin outo käsite…
Haettiin vene traikkuun, tai siis peräkärryyn ja lähdettiin tutkimaan kohdejärvi numero yhden entuudestaan tuntematonta pohjoispäätyä, josta Lassi oli karttojen ja ilmakuvien perusteella varma, että tämä on ”the spot”. Koska kyseessä on Patrikin kotivedet, esitti hän tietenkin eriävän mielipiteen, mutta sinänsä karulta ja kiviseltä järveltä pöpelikköjen ja matalikkojen löytyminen oli vähintäänkin positiivinen yllätys, ikänsä pienissä ja matalissa pohjalaisjärvissä kalastaneelle Patrikille.
Kun paikalle päästiin, oli keli kuin morsian, kylmä, ankea ja varsin nihkeä. Kaikin puolin Pattayalla olis parempi, mutta täällä nyt ollaan kuitenkin. Vene vesille ja kohti tuntematonta. Taas tätä, ramppi oli perseestä, tiekin oli perseestä, eli mäntykangas, jonka läpi kulki mutkitteleva, autolla melkein ajettava polku. Onneksi Lassi oli ratissa koska muussa tapauksessa Patrik yrittäisi tätä nyt kirjoittaessa peruuttaa rampille noin seitsemättäkymmenettä kertaa.
Vesille kuitenkin päästiin ja koekalastus alkoi lupaavasti, Patrik sai hauen ensimmäisestä pöpeliköstä, jonka kyseisellä järvellä oli koskaan nähnyt! Hauella oli kokoa noin 25 cm ja sitä voidaan pitää jonkinlaisena hauen esiasteena. Kovin oli tumma kaveri kuitenkin. Tässä kohtaa kaikki alkoikin mennä sitten pieleen. Vettä alkoi sataa varsin huomattavasti, Patrikin uusi kumipuku osoittautui samanlaiseksi seulaksi kuin edellinen kisaveneemme. Kyseinen asu oli siis kuin intin taikaviitta, jonka pitäisi suojata ydinsäteilyltä ja kemiallisilta aseilta, mutta ei pidä vettä. Koska Lassilla oli liikaa kokemusta siitä mikä Patrikin mielestä on vesikelpoinen alus (tai liikennekuntoinen auto) oli hän varustautunut Westinin pelastushaalarilla. Varusteista johtuen Lassin onnellisuus oli kääntäen verrannollinen Patrikin vitutukseen. Pientä lohtua tuli kuitenkin, kun Lassi ilmoitti perseensä kastuneen. Kelluntahaalari ei ollut vedenpitävä ja Lassin selän takaa löytyi kaksi pientä reikää, joista vesi siirtyi sujuvasti järvestä veneen sisäpuolella, oikein nätteinä noroina. Tämäpä yllättävää, totesi Lassi.
Tämäkin ihme nähtiin että ”Romukeisarina” pätevöitynyt Patrik otti mukaan vain yhden pienen vieherasian ja yhden virvelin. Normaalin 3 vavan ja kahden ikea-kassin sijaan. Minimalistina tunnetulla Lassilla oli siis enemmän romua mukana kuin Patrikilla. Ennen kuulumatonta!
Lopulta järven pohjoispääty oli luodattu, ja kisan alku siinsi jo edessä, enää vajaa 30min starttiin. Kuten arvata saattaa, taivas repesi ja alkoi tulla niin paljon, että hauet olisivat voineet uida vastaan ja morjestaa. Samalla kun Lassi yritti pitää venettä tyhjänä äyskäröimällä, kävi ilmi että sähköperämoottorin ainoa mukana ollut akku näytti punaista. Vene ylös, ja noutamaan vara-akkua ja Patrikille kuivia vaatteita. Lassi ei ollut yhtään yllättynyt, kun kävi ilmi että vara-akku oli jäänyt lataamatta talveksi kylmään autotalliin ja sanonut työehtosopimuksensa irti. Vittusaatana.
Olutta ja bara bada bastu. Ei saa peittää. Perkele. Härväämiseksihän se tämäkin reissu meni.
Noin kello 22:00
Patrikin automatisoitu nelijalkainen varashälytin, joka tunnetaan myös nelijalkaisena biojäteroskiksena, kertoi epäilyttävästä liikkeestä pihalla ja yli-ikäinen reservin lääkintämiehemme saapui myös paikalle. Seinäjoelta on kovin pitkä matka vekaran betonille, joten virkapatto kapteenimme evp. päätti tulla Patrikin luokse nukkumaan, että saisi edes yhdet hyvät yöunet ennen viikon metsäkomennusta. Virhe! Ennemmin kuin kipparimme evp. ehti edes aukaista auton ovea, oli käteensä ilmestynyt valmiiksi avattu eversti. Alle 2 minuuttia myöhemmin Lassi huomautti Patrikin puheen muuttuneen pohjanmaan murteeseen ilman että tämä itse edes huomasi asiaa. Kipparilla evp. on sellainen vaikutus lapsuudenystäväänsä. Saunan, ruoan ja muutaman punaviinilasin jälkeen oli jo lähellä, ettei iso vaihde olisi mennyt silmään mutta onneksi Lassi ja Patrik muistivat kipparin evp. puolison antaman lupauksen (uhkauksen) johon liittyi kahvikupin sanka ja miehisiä sukuelimiä jos kippari myöhästyy vekaralta, joten viskipulloa jäi avaamatta ja kippari peiteltiin nukkumaan ennen kuin homma karkasi lapasesta. Tyynykin annettiin. Noin kahdelta yöllä…
Lauantai 24.5.2025
Lassi ja Patrik heräilivät, kun nelijalkainen biojäteroskis ilmoitti haluavansa ulos pissalle. Kuin ihmeen kaupalla pihasta puuttui yksi vihreä Nissan ja kippari oli lähtenyt liikkeelle jo aamulla ennen viittä, tämä tarkistettiin valvontakamerasta. Miehiset sukupuolielimet ovat siis turvassa. Huh.
Tänään vuorossa uusi järvi ja uudet kujeet.
Patrik oli jo vuosia haaveillut Säyrylän ”haudasta” kuultuaan huhuja isoista kaloista ja Säyrylän pitkän ja kivisen ”haudan” kaislarannoista. Säyrylän hauta oli nimensä veroinen. Paitsi ettei se ollut kauhean pitkä, savipohjainen ja syvyyttäkin oli vain kymmenen metriä. Mutta kaislat oli oikein hyviä!
Pelkkä veneen laskeminen teetti jo ongelmaa. Alpijärvimäisissä maisemissa kun ei veneilyä juuri harjoiteta, ei koko järvessä ollut yhtään ramppia. Järven ainoa etäisesti ramppia muistuttava ranta oli tukittu vedessä seisovalla pianolla. Mitä helvettiä? 
Lopulta noin kahden tunnin etsimisen jälkeen löytyi pieni hiekkaranta, jonka luo vei selkeästi kartasta erottuva polku. Paitsi ettei se ollut polku. Tai ehkä siinä oli joskus ollut polku, nyt siinä oli pelto ja pari mökkiä. Toisella mökeistä oli vieläpä polttarit ja pellon reuna oli otettu pysäköintikäyttöön. Onneksi mökistä löytyi kaksi selvää (ja sievää) tyttöihmistä, jotka mielellään siirsivät autoja sen jälkeen, kun Lassi hetkenaikaa räpsytti silmiään ja Patrik näytti koiranpentuilmeensä. Todellisuudessa kyse oli varmasti säälistä, mutta ensimmäinen on parempi tarina, joten se kerrotaan Juha-matille. Selänpesu seura ei kuitenkaan kelvannut. Volkswagenin neliveto ja Lassin nyt kuyperin vyöhykkeellä oleva vitutuskäyrä onneksi vei meidät rantaan asti, vaikka polku olikin nykyään pelto.
Kauanhan siinä menikin ennen kuin Lassi alkoi mutista jotain vain etäisesti suomen kieltä muistuttavaa (Savoa) …
Säyrylän hauta oli kuin egyptiläiset ryöstetyt haudat. Eli tyhjä. Kalastus tai sen yritys kuitenkin jatkui kiitettävällä meiningillä elektronisen musiikin tahtiin, jota viereisen tapahtumapaikan DJ soitti lähes yhtä suurella volyymilla Lassin soittaman röllimusiikin kanssa. Koska rennosti sarjassa live vehkeiden käyttö on kielletty ja sääntökirja ei antanut yksiselitteistä vastausta liveDJ:n käytöstä, jouduttiin asia tarkastamaan HK-kisakeskuksesta. Vastaus ei ollut yksiselitteinen, sillä HK-Scan kiisti olevansa missään tekemisissä kalastuskilpailujen kanssa.
Nyt se ainukainen akku alkoi olla taas tyhjä ja Lassin vitutus alkoi saada kertoimia alkavan nälän johdosta, päätettiin siirtyä syömään ja selvittämään saisiko tämän eteläisen keskimaan pikkukaupungin kaupoista lauantaina viihdekäyttöön tarkoitetun akun järkevällä hinnalla. Ei saanut ja Keljon motonettiin oli liian pitkä matka. Yhdellä akulla siis mennään. Syteen, saveen tai todennäköisesti kiveen. Akku lataukseen ja hankkimaan ruokahumalaa paikalliseen pizzeriaan. Ähkyhän siitä tuli eikä takin napit mennyt enää kiinni. Järvelle oli kuitenkin mentävä. Päätettiin mennä eilen jo tutkittuun lähijärven pohjoispäähän. Vittu sieltä mitään tullu ja rantaankin jouduttiin lopuksi soutamaan Patrikin äärimmäisen luotettavilla ja lähes kokonaan lahoilla airoilla, joihin Lassi ei halunnut koskea pitkällä tikullakaan. Soutuvuoro oli sillä arvottu ja Ihan hyvät ne oli. Edelleen.
Kuriositeettina mainittakoon, että näillä meidän, ei niin tavanomaisilla kalastusvesillä tuli ensimmäistä kertaa vastaan useampi hk-open joukkue. Toivottavasti nekin kalastivat lähinnä kurkkuja ja haaveili vahinkokuhasta…
Kotiin grillaamaan Lassin legendaarista suolalihaa. Todettakoon että reilu 24 h suolassa oli ehkä vähän liikaa. Nyt on jano. Onneksi on olutta.
[Ei muistikuvia]
Yöllä Lassi heräsi siihen, että jokin tuijotti häntä. Lassi tuijotti pimeyteen. Yhtäkkiä pimeys nuolaisi Lassin naamaa. Nelijalkainen biojäteroskin nimeltä Ruusa oli avannut portin ja löytänyt uhrinsa. Lassi alistui kohtaloonsa koiran tyynynä.
[Ei muistikuvia]
Sunnuntai aamu 25.5.2025
Tai noh, aamupäivä. Lassi heräsi uudestaan, tällä kertaa johonkin epämääräiseen lorinaan. Lorina jatkui ja jatkui niin pitkään, että Lassi alkoi epäillä onko pöntön kellu kytkin hajonnut kun lorina vain jatkui ja jatkui. Lopuksi kuitenkin pöntön vetoääni paljasti, että kyse oli jostain muusta. Oli tainnut illan suolaliha ja olut tehdä tehtävänsä.
Pihalla sataa, jälleen. Veneeseen oli jäänyt tappi pohjaan, joten se on luonnollisesti täynnä vettä. Peräkärryn jouset on varsin syvällä, itse asiassa lokasuojat ottaa jo renkaisiin… Mitäköhän tästä päivästä tulee. Iltaan olisi vielä aikaa ennen kuin Patrikin kalastajien esiasteet tulee takaisin kotiin mummilasta.
Suunnitelman mukaan tänään olisi vuorossa, pieni läpivirtausjärvi, jonka rannoista tai laskurampeista ei ole mitään tietoa ennakolta. Pahimmassa tapauksessa vene pitäisi laskea Päijänteen puolelle ja nousta sieltä jokea pitkin pikkujärvelle. Mitähän tästä taas tulee, saisi tuo sade kuitenkin loppua ensin.
Kello 12:23.
Vedentulo ei vain ota loppuakseen. Edes koira ei halua mennä pihalle, vaikka normaalisti se rakastaa vettä vähän liikaakin. Jäikös meiltä perjantailta joku viskipullo? Sitä voisi vähän lääkkeeksi maistaa.
13:15 [Ei muistikuvia]
Jaahas, kello on 18:32, hyvää huomenta. Ei varmaan tarvitse enää tänään lähteä järvelle? Ei sillä, että Lassin päänsärky antaisi sille myöden. Eiköhän tämä kisa ollut tässä. Olihan se, päättyihän se jo monta tuntia sitten.
Menneet vuodet ovat osoittaneet, ettei kilpailullisesta hauenkalastuksesta tunnu tulevan yhtään mitään, pitäne kesällä miettiä pienempiä petokaloja. Eli Ahven openia?
Uppotukki-openia kun ei ole vielä keksitty. Jos sellainen joskus järjestetään, olemme varmasti mukana!
Koskenniskan kalastajat, vahvuudella Lassi ja Patrik toivottavat onnea voittajille, kiitokset kisajärjestäjille! Kipparille evp. toivotamme vesisadetta ja märkiä sukkia sinne metsään.
Koko kisan saldo:
8 alamittaista haukea
12 uppotukkia
1 Banaani
1 roskiin heitetty seulaa muistuttava kumiasu, joka ei pidä vettä
1 hajonnut Shimanon sahara kela
2 järveen tippuneet pihdit
1 saaliiksi saatu äiti maa
1 päätös hankkia uusi vene