KnK ja pakomatka mordorista
Oli synkkä ja myrskyinen talvi yö, kun keulakoristeemme Patrik ilmoitti että ikiaikainen tukikohtamme mordorin ja keskimaan rajalta ei ole enää käytettävissä, juurikin se vanha tuttu jonne joukkueemme on joka kevät kokoontunut kalastamaan. Viimevuodet ovat muutenkin olleet tervanjuontia enemmän tai vähemmän niin nyt onkin hyvä tekosyy kokeilla uusia vesiä, mikä muka voisi mennä mönkään? Onneksi korvaavat vedet löytyivät Patrikin kontaktien kautta ja koko talvi menikin karttoja tutkiessa sekä mökkiä ja traileria etsiessä, olihan Patrik muuttanut perheensä retkiveneen sujuvasti kalastuskäyttöön sopivaksi. Toki vanhaan tuttuun tapaan kisareissun varmistuminen jäi viimetippaan, tällä kertaa syy tosin ei liittynyt emäntiin tai kalastajien esiasteisiin vaan kahteen hajonneeseen käteen. Nimittäin oikeaan ja vasempaan, onneksi kuitenkin eri henkilöillä.
Perjantai 21.5.2021 noin kello 13.00
Lassi istui täpinöissään kotona, tätä on juonittu niin pitkään että mikään ei voi mennä pieleen, vielä pieni hetki niin kohta varmaan Juha-Matti soittaa olevansa valmis. Autohan on jo eilen pakattu valmiiksi joten lähdön pitäisi olla nopea ja helppo. Ja niinhän se olikin, tovin kuluttua Juha-Matti istui auton kyydissä ja matka kohti keskimaata alkoi. Tie vuokramökille oli suora ja matka luisti hyvin raskaan folkmusiikin soidessa. Mökille saavuttuaan Lassi ja Juha-matti rupesivat ihmettelemään että missä Patrik on? Pienen selvitystyön jälkeen paljastui, että Patrik oli unohtanut tehdä loma-anomuksen työnantajalle ja näin olleen myöhästyy vähän. Loppujen lopuksi myöhästyminen kesti vajaan kaksi tuntia ja noin kello kahdeksan aikaan Patrikin skoda kääntyi pihaan Finntrollin soidessa perässään trailerin päällä keikkuva vene. Juha-Matin ja Lassin pakit ja vavat lensivät vauhdilla Skodan kyytiin ja matka alkoi. Paitsi että Patrik ei osaa peruuttaa kärrin kanssa erityisen hyvin. Lassi tunnetusti pitkä pinnaisena heivasi samantien Patrikin takapenkille ja jotakin epämääräistä jupisten pyöräytti auton trailereineen sukkana ympäri. Patrik ja Juha-Matti eivät edes yrittäneet ottaa selvää Lassin jupinoista, se on jo moneen kertaan todettu turhaksi, kiitos savolaisten syntyjuurien ja julmetun vitutuksen. Matkaan päästiin nopeasti ja Patrik oli onneksi selvittänyt veneenlasku paikat valmiiksi, eikä ensimmäisen kohteen laskupaikalle ollut kuin muutama kilometri. Paitsi että tie oli kasvanut umpeen. Koska tiedossa oli että samassa paikassa on edeltävällä viikolla laskettu vene vesille, lähdettiin kiertämään ja uusi tie löytyikin nopeasti. Hyvä hiekkatie johti 50m alempana kulkevalle vanhalle tielle josta päästiin erittäin näppärästi laskupaikalle. Samoin tein vene vesille ja rojut perään, onneksi vieressä oli laituri josta oli helppo lastata vene. Kello yhdeksän maissa joukkue oli valmis, ja kisa saattoi alkaa. Joukkueen hyvän kisamielen kuitenkin pilasi erittäin nopeasti vanha arkki vihollinen: perämoottori, tällä kertaa tosin yamaha. Samalla kun moottori päätti itsepintaisesti olla käynnistymättä, alkoi Lassia lähinnä naurattaa. Ei voi olla todellista, miten tähän aina törmätään. Tämäkin moottori, iäkäs toki mutta hyvin toiminut 20hp pyöri oikein nätisti vielä edellisenä iltana saavissa. Käyntiin hurahti talven jälkeen kolmannella nykäisyllä kuin karibian sinisillä vesillä oltaisiin eikä jyväskyläläisen omakotitalon pihassa tihkusateessa. Tässä kohtaa Lassin touhu alkoi lähinnä muistuttamaan MacGyveriä ilman yhdennäköisyyttä,karismaa,taitoa,huumoria,käpypommeja ja naisia. Puolituntia moottoria nypittyä oli pakko luovuttaa ja laskea sähkömoottori käyttöön. se sentään toimii vaikka vauhti ei päätä huimaakkaan. Tällä päästään ainakin lähivesillä pyörimään ja miksei toki pidemmällekkin, onhan noita akkuja mukana koko viikonlopun tarpeiksi vaikka ei edes ladattaisi välillä. Paitsi että ei päästykään.
Mitä helvettiä? Miten syksyllä hienosti toiminut ja käytöstä lämpöiseen säilötty kottarainen ei voi toimia? Ei inahdustakaan. Toinen akku kiinni, ei muutosta. Voi saatanan saatana ja tämän veneen soutaminen on nimittäin lähes mahdotonta. Eiköhän tämä ilta ole taputeltu. Soittoa Samulin matkassa porukalle ja siellähän ne rannikkorunkut oli jo nostaneet ensimmäiset mittakalat. Tosin mittalauta herätti hieman kysymyksiä, pojat ei olleet aivan lukeneet ohjeita loppuun. No parempi meille. Vene ylös ja kohti mökkiä ja pannaan siellä vaikka sauna lämpöseksi ja olihan tuolla jokunen olutkin mukana. Ihan nappiin ei kuitenkaan mene, mäki ylös tielle on muuten melkoisen jyrkänpuoleinen, skoda on etuvetoinen ja omaa suht matalan maavaran. Melkein päästään ylös kunnes renkaat alkaa sutia tyhjää. Pakki silmään ja hetkinen, tämähän ei muuten taitukkaan tässä. Lopulta menee metsurihommiksi kun traikkua peruutetaan reilusti metsän puolelle että saadaan se rinteessä käännettyä. Onnistuihan se ja nyt vaaditaankin sitten reippaasti enemmän vauhtia jotta päästään ylös. Ei aikaakaan kun oman elämänsä ritariässä huristelee skodan vaihdelaatikko sport tilassa rinnettä ylöspäin. Patrik ei ollut ihan varma kumpaan suuntaan Lassi aikoo kääntää autoa mutta onneksi vastaheränneen virtahevon ketteryydellä keritään pois alta ja ainoaksi vahingoksi jää Lassin lievä sydänkohtaus. Kohti mökkiä ja saunaan. Tämä meni sitten taas kerran näin. Sauna päälle, kottarainen paloiksi eikä mitään oikeasti selvää syytä löydy.
Lauantai 22.5.2021 kello 8:00
Lassi herää siihen että kallon sisällä hakkaa joku kääpiö pääsyään ulos. Pienen selvittelyn jälkeen tuo kääpiö osoittautuu herätyskelloksi ja mieleen palautuu edellisen illan touhut. Miten ihmeessä tämmönen krapula voi tulla vain kahden kaljan ja kaskipullon jälkeen? Saatuaan kahvit keitettyä Lassi potkii muut ylös ja siinä aamukahvia hörppiessä sormet osuu Norolanin lähettämään puuhapakettiin, tailspoon on saanut kasvojen kohotuksen, uusi ahven/taimen koko vaikuttaa mielenkiintoiselta ja näkyypä joukossa olevan pitsaa ja hodariakin hauelle tarjottavaksi ja joku entinen pääministerikin sieltä pilkistää. Me kun ollaan perinteisesti nimetty mm. Ankkurit poliitikkojen mukaan (koska onhan se nyt hauskaa pyytää keulamiestä heittämään vaikka Arhinmäki järveen) niin tämä sopii meille oikein hyvin. Ja onhan yksi meidän venekkin nimetty yhden pääministerin mukaan. Puuhaboksin pohjalta löytyy jotain oikeasti mielenkiintoista, tailspoon jossa on vilkkuledi. Tämä vaatii kyllä tarkempaa perehtymistä jossain välissä. Kellon lyödessä yhdeksän joukkue on ahtautunut taas skodan kyytiin ja nokka kohti huoltoliikettä. Patrik unohti huoltoa valitessaan (ihan kuin vaihtoehtoja olisi ollut) vain sen että on lauantai ja huoltomiehet on kotona ja vain huoltamon kyljessä oleva kauppa on auki. Avuliaan myyjän avulla selviää että yamahan kipinä on hukassa eli taitaa mennä uuden cdi:n hankinnaksi. Harmi vaan että hyllystä vastaava purnukka meni kymmenen minuuttia sitten edeltävälle asiakkaalle. Ei se auta kuin lähteä tokmannilta ostamaan uutta sähkömoottoria. Pian kuitenkin alkaa taas hymyilyttää kun vihdoin päästään etenemään uuden motorguiden voimalla. Valitettavasti vain tervanjuonti alkoi taas. Sahattiin kaikki pöpeliköt, montut, poukamat, niemet, baarit, patit, kummelin kyljet eikä mistään ensimmäistäkään kiilakuonoa, pois lukien yksi varma seurimo joka kävi veneen vieressä katsomassa itsensä kokoista dexter-shadia ja vahva ehkiö joka maistoi Sipilää. Tosin saattoi ihan yhtä hyvin olla pohjakin. Vaikeaa on taas ja väriruletti pyöri minkä ehti. Kyllähän niitä kaloja kaiussa näkyy mutta ovat niin syvällä ja/tai pohjassa että laji saattaa olla aivan väärä. Ei tässä vamppyyriahventa olla etsimässä vaan håkania! Noin kello 13:00 päätetään lähteä evästämään läheiseen satamaan. Matkalla viistokaikuun piirtyy noin 13m syvyydessä aivan selvä vene tai laiva! Mittasuhteiden puolesta saattaisi olla joku vanha lotja, alueen tuntien joku hinaajan eväsreppu siellä uponneena.
Pizzan ja ravintolassa nautitun oluen! (koska lie edellinen ihan kuppilassa nautittu!) Kun on saatu vatsat täyteen on aika sonnustautua taas kumipukuihin jotka tekisi tsernobylin puhdistajatkin kateellisiksi ja suunnata järvelle. Pienestä pelosta huolimatta vene ei onneksi ole uponnut joten alamme jälleen suunnistaa kohti seuraavaa kohdetta. Ei muutosta edelliseen tilanteeseen. Kalat on jossain aivan muualla missä me. Selkeästi pelikirjasta huolimatta huomaamme siirtyvämme perinteisiin taktiikoihin ja go big or go home – Juha-Matti virittelee Papashadia kiinni, Lassi kalastaa ties millä ja Patrikin buster ruletti pyörii. Välillä kalastetaan ihan pöpelikötkin läpi tail spooneilla jos saataisiin edes joku kurkku käymään veneessä. Olisi sitten hyvä syy soitella niille rannikolla kalastaville katkarapuleipien syöjille. Jälleen kerran saaliina yksi vahva ehkiö ja Juha-Matin uppotukki joka viekkaudellaan tarrasi yllättäen papashadiin kiinni. Noin 20m sitä sai kuitenkin kiskoa veneen viereen kunnes kohdilla sitten päästi irti niin kuin ei koskaan olisi kiinni ollutkaan. Koska olemme tunnetusti helvetin fiksua porukkaa oli aamulla tullut joku aivopieru ja otimme mukaan veneeseen vain yhden mukaan otetuista kolmesta akusta. Kun isoa lahtea lähdettiin ylittämään eikä satamaa enää edes näkynyt, muistutti Patrik vielä että tätä venettä on sitten ihan helvetin paska soutaa, mutta kuuroille korville kävi varoitukset. Rannikko runkkarit sieltä soittelivat ja alkaa kuulemma olla kortti täynnä. Jotain vinkkiä sieltä saattoi tulla myös millä kalaa on tullut. Emme kuuntele koska “ei me nyt noilta vinkkejä oteta”.
Kello alkoi lähestyä 17:00 ja jälleen on aika suunnata kohti satamaa (jota ei muuten ole näköpiirissä) mutta motorguide on silminnähden hidastunut. Tästä voi tulla vielä jännää. Laitetaan siimat kuitenkin vetoon ja aletaan navigoida kohti satamaa. Jotain savolaista jupinaa suht vilkkaan väylän ylittämisestä nyt jo selkeästi vähiin käyvällä akulla kuuluu keulasta mutta siihen ei juuri kiinnitetä huomiota. Lassi on ainoa jolla on kaksi tervettä kättä joten mahdolliset soutuhommat on sillä jaettu. Toodella pitkän ja hitaan purjehduksen jälkeen on väyläkin saatu ylitettyä juuri ja juuri vaikka mustangilta kuulostavan pikaveneen alle meinattiinkin jäädä ja satamakin jo siintää edessä. Moottorin virta alkaa olla finito ja edelleen on jokunen sata metriä matkaa ja vittumainen tuuli. Jos akku loppuu niin ajelehditaan vielä rampista ohi ja sitte vasta vituttaa muitakin kuin Lassia. Satamasta muuten lähtee viimeisen päälle varustettu kalastusvene, ja mikäs se siellä sojottaa? Mittalautahan se, eli muitakin kisailijoita on eksynyt samoille vesille. Lassin onneksi vene liukuu lopulta kuitenkin laituriin vaikka akku pääsi loppumaan. On aika uuden suunnitelman. Patrikin kumipuvun selästä löytyy yksi nokkakoukulla oleva tail spoon. Nyt se on kiinni auton penkissä.
Kun saavuttiin mökille meinasi Lassilla palaa käpy Patrikkiin joka kerkesi juuri viime hetkellä evakuoida avautumassa olevan olut tölkin Lassin kädestä kun Juha-Matti huudahti löytäneensä iltasyöntiä varten varman paikan. Niin vissiin ajatteli Lassi samalla kun yritti hivuttaa oluttaan takaisin. Ennen kuin kukaan kerkes tajuta oli vanha akku pistetty Patrikin toimesta laturiin ja uudet akut kyydissä samoin kuin Lassin olut. Vartin ajomatka, vene vesille ja pieni siirtymä rehevöityneen lahden keskelle ja tervanjuonti jatkui. Edes kaiussa ei näkynyt mitään. Auringon lasku ja tummavesi liikautti Lassin takaraivossa epämääräisiä muistoja lapsuudesta savosta kallameren rannoilta ja pian Lassi huomasi ruuvaavansa pakin pohjalta 25 vuotta vanhaa professoria siiman päähän ja ensimmäinen heitto pöpelikön reunaan tuotti ensimmäisen osuman koko viikonloppuna. Ja mikäs muukaan kuin mittakala, ensimmäinen moneen vuoteen. Se jäikin illan viimeiseksi kalaksi mutta se ei menoa haitannut ja Lassinkin vitutus laantui hymyksi asti kun hipsittiin takaisin mökille hieman ennen puoltayötä.
Sunnuntai 23.5.2021 kello 8:00
Lassin herätyskello herättää taas koko joukkueen ja aamukahvin päälle alkaa hirveä siivoaminen koska ajatus oli että kämpän luovutus aamusta niin keretään kalastaa loppu päivä, onneksi illalla muistettiin pistää kaikki akut laturiin. Ilmassa oli pientä urheilu juhlan tuntua kun tajuttiin että ikinä ei tällä porukalla olla oltu näin aikaseen liikenteessä ja varsinkin kuin se onnistui kahtena päivänä peräkkäin. Heti yhdeksän jälkeen oli molemmat autot pakattuna ja matka kohti mökin palautusta. Paitsi että meni kortin peluuksi kun reception aukesi vasta kello 10. Avainten palautuksen jälkeen oli selvää että palataan sinne mistä edellisenä iltana saatiin se yksi mitta kurkku. Taktiikka oli että käydään sama alue heitellen läpi jonka jälkeen säästämme kipeitä ranteita ja siirrymme uisteluun. No kuten voidaan olettaa, eihän edellisen illan hotspot ollut enää kuin kuolleiden toiveiden viimeinen sija. Juha-Matti vilkuili laukun pohjaa ja kaivoi isoimmat kumit mitä löytyi (ne jotka ei jäänyt viihdyttämään emäntää viikonlopuksi) ja totesi että nyt pojat vedetään näitä. Kun vihdoin aurinko paistoi ja keli alkoi olemaan ihan siedettävä, lähdimme vetämään gumeja isolla Peellä. Olimme tässä vaiheessa jo sen verran kipeitä heittelystä että emme nähneet muuta vaihtoehtoa. Todistetusti näimme kaloja vain noin 6m syvyydessä ja taktiikaksi tuli löytää joku tai jotain mistä löytyisi näitä paremman kokoluokan kiilakuonoja. Tunnin uistelun jälkeen tulimme siihen tulokseen että syöttikalaparvia näkyi ja myös isompia yksilöitä näkyi parvien läheisyydessä mutta ei käy kiinni. Veden syvyys oli tässä kohtaa 30m+ ja Juha-Matti huudahti että nyt jos joskus on sellaisia kuvia monitorilla että nyt kun tärppäisi. Noh eihän siitä mennyt kuin pierun kulku pultusta alas (joskus kuullut että pieru kulkee pultusta alas noin kahdeksassa sekunnissa), kun vapa taittui ja Juha-Matti hyppi veneessä niin kuin pieni lapsi kaupan hyllyllä yrittäen saada lelua mitä ei ikinä tule saamaan. Lassi aloitti taistelun ja kuin ihmeen kaupalla olimme todistamassa kisan toista mittakalaa. Elimme siis ihmeellistä aikakautta kun tajusimme että mehän voidaan päästä sijoituksissa 1000 parhaan joukkoon. Kisaa oli vielä jäljellä noin 2 tuntia ja olimme todistaneet itsellemme että kyllä idiootitkin saa kalaa. Uistelimme vielä tovin ja lähdimme valumaan kohti satamaa. Lähestyessä satamaa näimme luotaimessa ihan järjettömän kaaren ja siitähän se ilo repesi kun aloimme tahkoamaan tuota aluetta siinä toivossa että vielä tuollainen 150cm hauki sieltä saataisiin ylös. lopputulos oli se että noin 20min heittelyn jälkeen tajusimme että se kaari oli veden alla oleva lämpöputki… vene ylös ja HK open kevät 2021 oli taputeltu.
Kiitos kaikille jotka jaksoi odottaa tätä raporttia lähes puoli vuotta. Nyt kun Syksyn kisa on taas alkamassa ja olemme selvinneet vitutuksesta, käden leikkauksesta ja jännetupen tulehduksesta voimme hyvillä mielin kohdata seuraavat kalastusreissut.
Kiitos jälleen kerran Norolan