Kapteeni Covid ja viistokaiun mysteeri
Esipuhe:
Kun joukkue koostuu yhdestä savolaisesta, yhdestä pohjalaisesta ja yhdestä keskisuomalaisesta ja itse reissua juonitaan kuukausi kaupalla toiveikkaana on perin luonnollista ettei koko reissun toteutuminen varmistu vielä edes kisaa edeltävänä päivänä. Kun jälleen kerran järveksi on valittu sama nyt jo epäonnen järvi (no kun me tunnetaan tää järvi niin hyvin!) on jälleen kerran odotettavissa kaaosta, kurkkuja ja yleistä vitutusta. Eli taattua KnK menoa. Jos vaikka nyt saatais korttiin edes vähän täytettä.
Perjantai 9.10.2020 noin kello 19:45.
Täyteen lastatut autot käynnistyvät niin Jyväskylässä kuin Kuopiossa, suuntana tuo jo (valitettavan) tutuksi käynyt järvi Mordorin ja Keskimaan rajalla. Tunnelma on korkealla ja miksi ei olisi kun saa ajella säkkipimeässä, huudattaa uutta finntrollia ja väistellä hirviöitä. Niin mutta sitä kaljaa vielä! onneksi ABC asemia on nykyään ihan keskellä metsääkin. Kun Patrik pääsi perille löytyi paikalta jo Lassi joka oli ehtinyt paikalle jo ties kuinka monta tuntia aiemmin (ilman mökin avainta tietysti) mutta missä on Seinäjoelta lähtenyt kippari Juha-matti? Myöhässä tietenkin, koska lähimpänä asuu, ei siinä ole mitään uutta mutta yleensä on sen verran kohtelias että ilmoittaa myöhästyvänsä (ei tosin kerro kuinka paljon). Asiaa kun selvitellään käy ilmi että armoitettu kipparimme on joutunut koronatestiin, nyt sitten jännitetäänkin tulosta koska kipparilla luonnollisesti on mittalauta, tagilappu ja kaikista tärkeimpänä aivan uusi ja vielä kokeilematon salainen ase, Garminin viistokaiku. Ei kait tässä auta kun juoda parit kaljat, tyhjätä viskipulloa ja suorittaa kalustohuoltoa. Aamulla ollaan jo fiksumpia.
Lauantai 10.10 kello 08:10
Aamupalaa ja ihmettelyä. Kipparista ei vieläkään ole tietoa. Kyllä se sieltä varmaan vielä tulee, mennään laittamaan ylväs, jo useiden kymmenien vuosien ikään ehtinyt Taimen 380 lähtökuntoon. Noh ihan paska se on mutta niin on sen nimikin: Spirit of Juha Sipilä. Vene varusteltu, yksi haukikin saatu rannalta käsin heittelemällä, omatuotanto jerkkien kalastavuus todistettu siis (oli 65cm eli alamittainen). Kun kipparista ei kuulu mitään päätettiin lähteä lyhyelle testi lenkille katsomaan, onko haukimammat vielä soittaneet ruokakelloa. valitettavasti jo keväällä aikaistunutta kaljuuntumista aiheuttanut sotaratsumme 4hp mercury jatkoi siitä mihin keväällä jäätiin. käynnistyi siis hyvin mutta ei käy sitten kirveelläkään, bensasta nyt puhumattakaan. Keulassa istuva Patrik päätti jatkaa omatekeleiden testi uittamista samalla kun ruorimiehenä toimiva Lassi rupesi purkamaan moottoria keskellä järveä diagnoosi mielessään. olisihan huomattavasti mukavampi ajaa rantaan kuin uida. Airothan on muutenkin tehty rantaan unohdettaviksi. tovin ihmettelyn jälkeen ja parin konsultaatiopuhelun jälkeen diagnoosi oli selvä. suuttimet erittäin lahjakkaasti tukossa ja eihän meillä tietenkään ollut mukana työkaluhallia tai edes ultraäänipesuria, tämähän on lyhyt reissu. Onneksi veden virtaus oli ajanut veneen tällä välin lähemmäs koskenniskaa ja näin ollen myös mökkiä. Tässä vaiheessa noin klo 10 Kipparimme Juha-matti päätti vihdoin ilmoittaa olevansa elossa. mikäpä pahan tappais kun piru ei pidä kiirettä ja toinen ei huoli. näin ollen ei ollut covidikaan onnistunut purasemaan tuota miestä, ihme sissi. Puhelimessa Juha-matti väitti lähtevänsä ihan pian ja olevansa puolen päivän aikaan pelipaikoilla. Saatettiin veneessä hymyillä hetken aikaan ääneen koska Juha-matin ihan pian noudattaa yleensä kaavaa: normaali ihmisen käyttämä aika plus x- määrä tunteja ja x alkaa yleensä vähintään kolmosella. noin kello 11 on virta ajanut veneen melkein rantaan soi Patrikilla puhelin, sunnuntai aamuna olisi työhaastattelu Jyväskylässä. Mitä ihmettä??! Samaan aikaan Lassin vitutus käyrä kiertää mercuriusta ympäri ja hanskat ovat hyvää vauhtia lentämässä tiskiin pirahtaa myös Lassin puhelin. Rakas kipparimme soitti, että on ihan pian lähdössä ja kyseli että tarvitaanko työkaluja ja tarviiko pysähtyä kaupassa matkalla? Lassi kuuli väärin patrikin sivukommentin (pitäskö heittää koneeseen motulia) ja totesi kipparille, että kohta heitetään tuo kone yli laidan. Noh, ei se kuitenkaan mikään Terhi ole joten jäi vielä toistaiseksi kiinni veneen perään. Tässä vaiheessa aloimme laskemaan yhteen 1+1=7. Tuulee niin paljon, että pikkuveneellä on vaarallista lähteä järvelle, mercury ei käy, Patrikin työhaastattelu ja vitutus, eiköhän tämä kisa ole tässä. Lämmitetään sauna!. Puolen päivän aikaan yllätys on positiivinen, kun Covid negatiivinen kipparimme ilmaantuu paikalle. Hämmentävää. no sauna on lämmin, joten lauteille pohtimaan sotasuunnitelmaa. Vaikka Patrikia ja Lassia vituttaa niin Juha-matti on päättänyt testata garminia, vaikka se veisikin kaikkien kolmen hengen. Sitä paitsi tuuli on laantunut, on Juha-matin argumentti kun saunasta ollaan jäähyllä ja vääntäminen uhkaa muuttua fyysiseksi. Totta. Siispä lykätään kauppareissua vielä vähän, pistetään sähkömoottori ja kaiku pikkuveneeseen ja kaikki kolme miestä myös ja ei kun vesille. paitsi että veneestä puuttuu tappi. Patrikin ja Lassin etsiessä tappia päättää Juha-matti heittää muutaman heiton rannasta ja heti ensimmäisen heiton perään kuuluikin keväältä niin kovin tuttu huuto ”El-Toroo” kun Kapteenin rakas revo toro beast pyöräyttää itsensä solmuun. Tappi löytyy ja päästään vesille, hetkinen vielä ja keskipenkillä istuva kipparimme saa ruuvattua garminin vahingossa ihan toimiville asetuksille. kuva on niin tarkka, että pohjasta erottuu jopa kalojen seksi elämä (ainakin Juha-matin mielestä.) puhumattakaan aivan naurettavasta määrästä uppotukkeja joihin on vuosien aikana jäänyt niin kovin monta uistinta kiinni. Saiskohan niitä vielä kerättyä nyt kun tiedetään missä ne tukit on?. Ruorimiehemme Lassi kovana erämiehenä päätti ottaa mukaan “etävirvelin” ihan siltä varalta, että vastaan tulisi lentokaloja. Juha-matin tihrustaessa kaksi sinisorsaa kaartaakin lähistölle ja PAM. Lassin kaksipiippuinen valmetti laulaa ja haulit lentää sujuvasti ohi linnuista, samalla kun kaiken huomion kaikuun kiinnittänyt Juha-matti ponkaisee puolentoista metrin loikan ylöspäin. Hämmentävää kyllä pompusta laskeutuminen on akrobaattisen viehkeä ja suoraan takasin penkille niin pehmeästi että ainoat venettä keinuttavat asiat ovat rekyyli ja keulassa hirnuva Patrik. Tämä lyhyt pisto venähtää noin viiden tunnin mittaiseksi ja Patrik onnistuu naaraamaan erinäisillä vieheillään useamman alamittaisen kurkun, erikoismaininta Norolan Tail spoonille joka tuotti hauen heti ensimmäisellä heitolla. Kellon käydessä uhkaavasti pimeää kohti alkaa nälkä vaivata ja veneen keula kääntyykin automaattisesti Lassin vatsan ohjaamana kohti evästys taukoa. Mökille päästyä ilmassa on jotain ärräpäiden kaltaista (ainakin luultavasti, savolaisista kun on pirun vaikea ottaa selvää) Lassin avatessa jääkaapin ovea ja muistaessa välittömästi: se kauppa reissu.
Patrikin lähtiessä kotiin miettivät Lassi ja kapteeni (negatiivinen) covid mitä kaupasta haetaan ja kuten aina lista näyttää kuin 5 tähden ravintolan listalta johon kuluu ainakin neljä tuntia tehdessä. Pitkän kauppareissun jälkeen ja monen maustepurkin tutkailun jälkeen lihaa on enemmän kuin kahden miehen elopaino yhteensä. 5/5 ruokailun jälkeen pääsemme ajatukseen lähteä vielä vesille, onhan tuo tuulikin nyt tyyntynyt. Lassi ilmoitti heti savolaiseen tapaan, jota Juha-Matti ei ehkä aivan ymmärtänyt, että nyt uistellaan kuhia. Juha-Matin ihmetellessä logiikkaa mitä tällä on tekemistä hauen kalastuksen kanssa, päädyttiin tekemää juuri näin. Noin 2 tunnin uistelun jälkeen kela alkoi hurrata. Juha-Matti huusi kovaan ääneen ”kuha prkl”. Kaikki tämä siis täysin säkki pimeässä. Lassi etsi haavia ja veneen suunnasta ei ollu mitään käryä. Kun se haavi vihdoin löytyi, kala oli irti… Juha-Matti päätti kiskaista vieheen äkkiä takaisin, heti perään vapa alkoi taittua ja oltiin heti jännän äärellä mikä ihme mörkö siellä on kiinni… Noh, kapteeni covid onnistui saamaan kiven. Hetken ihmettelyn jälkeen todettiin, että mikään ei enää voi yllättää tätä ammattilais- kalastajien ryhmittymää. Ei muuta kuin mökille ja toivomaan että tästä reissusta jäisi muutakin käteen kuin kilon kivi. Mökkirantaan päästessä kello oli, öö… ei mitään hajua mutta tähti taivas oli komea. ja koska kello luultavasti oli paljon, ei tarvinnut juurikaan miettiä muuta, kuin yöpuulle painumista.
Sunnuntai 11.10 kello 08:45
Lassi havahtuu aivan julmettuun kusihätään ja ulkona pohjavettä tasatessa mielessä pyörii epämääräinen ajatus koffin 90-luvun mainoksesta (harva kusettaa sinua näin reilusti: Koff) toinen yhtä epämääräinen ajatus: miten tuo koff tähän liittyy, minähän join sandelssia!!? Takasin sisälle kömpiessä Lassi havahtuu siihen, että kello on jo liian paljon, eli aika potkia kippari pystyyn, sen emäntä kuitenkin kohta soittaa ja aloittaa vittuilun. Uskollisen ”vanhan huohottajan” eli rakkaan AEG:n antiikin aikaisen kahvinkeittimen, jyystäessä aamukahvia kippari kömpii ylös mörönpesästä Lassin miettiessä, että tekeekö tuon kipparin yskän tupakka vai joku negatiivinen. Aamupalapöydässä perinteinen ruisleipä, pekoni, munat ja iso pannu kahvia tekee tehtävänsä ja siinä evästäessä Juha-matin puhelin pirahtaakin. Yllätys nauraa Lassi ja kuinka ollakaan soittaja ja soittajan aihe arvattu oikein! ainut vain, että temppu epäonnistui, kiitos edellisiltaisen sotamarsalkka Sandelssin. No kisaa on vielä kuusi tuntia jäljellä ei muuta kuin akut mukaan ja veneelle. Lassin into vain lopahtaa lähes välittömästi ulko-oven kynnykselle. Ulkona sataa niin paljon että kuuluisan lausahduksen naisoletetun ahteri olisi kateellinen. Taimenet ui ovella vastaan. Mikä helvetti siinä on että jos ei tuule, on pimeä ja jos ei oo pimeä saataa, mutisee Lassi veneelle rämpiessä. Veneelle kun päästiin niin ensimmäisenä lappo kouraan ja pienestä punaisesta pirusta lappoamaan vettä kosken puolelle ja ei kunjärvelle. Järvellä sataa, sataa, sataa ja vielä vähän sataa ja vähitellen kaikki kastuu. No pientä hymyä tuo, kun Juha-matti keksii päivän ottivieheen eli firetiger- lusikan. Kaksi heittoa ja kaksi kiilakuonoa veneeseen, kumpikaan ei vain taaskaan ollut lähelläkään mittakalaa, joten tervanjuonti jatkuu. Samaa eksponentiaalista vauhtia, kun Lassin v*käyrä lähtee kasvamaan kasvaa myös tuulen nopeus. Kiva, tämä tästä vielä puuttuikin… Jollain ihmeellä ja parilla ilveellä edelleen ruorin varressa häärivä Lassi onnistuu kiertämään saarten välistä niin, että loppu reissulla vältytään pahimmalta selkäsaunalta, jota luontoäiti yrittää tarjoilla. Viime metreillä edellä mainitulla firetigerilla Lassikin onnistuu naaraamaan peräti 15cm pitkän hauen esiasteen veneeseen. Noin neljän tunnin jälkeen alkaa tervanjuonti riittämään ja suunnataan takasin mökille saunan lämmitykseen. Hetken aikaa rannassa mietitään sota suunnitelmaa varusteiden huollosta, ruuanlaitosta ja saunan lämmityksestä. Suunnitelma oli hyvä siihen asti kunnes kohdassa 1. (vedetään veneet kuiville ja käännetään ympäri talvea ajatellen). Mikään suunnitelma ei kestä ensi kohtaamista vihollisen kanssa… Edellä mainittu spirit of juha sipilä eli vene numero 1. lotisee ja painaa aivan helkkaristi. eli vene kyljelleen ja välipohjan tulpat auki. Vettä tulee niin komeassa kaaressa että se kuuluisa palokunnan hevonenkin olisi ollut kateellinen. Siinä kun oli 10 minuuttia odoteltu veden loppumista, alkoi mietityttämään, että onkohan Patrik asentanut koskeen jonkun uppopumpun pumppaamaan vettä rungon sisälle ja kuvaa sitä jossain pöpelikössä, sehän lähti edellisenä iltana ”työhaastatteluun”. Olisi ollut aika loistavaa piilokamera meininkiä… 20 minuuttia vedenpaisumus loppujen lopuksi kesti ja sillä välin oli hyvää aikaa etsiä veneen reiät, joita löytyi aika monta. Itseasiassa aika hämmentävää ettei keväällä hukuttu tän veneen kanssa, täähän vuotaa kun seula! yksi reikä oli muuten epäilyttävästi busterijerkin näköinen, onkohan Patrikin keväisella busteri sekoilulla jotain tekemistä asian kanssa? Saas nähdä, saadaanko Sipilää enää kellumaan vai uppoaako se niin kuin hallitus, jonka mukaan se nimettiin. Vene episodin jälkeen päästiin toteuttamaan varsinaista suunnitelmaa eli sauna palamaan (ei kirjaimellisesti) ja ruokaa. varustehuolto samaan aikaan kun sauna lämpenee. ruokailun päälle siivoaminen ja saunan kautta kotiin illaksi. Taas tälläkin kertaa
KnK päättää kisan ylpeästi tyhjällä lapulla ja vetäytyy talviunille suunnittelemaan kevään koiruuksia! Jos nyt vaikka jo eri järvi.